sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Talviaika


Lokakuu lähenee loppuaan. Tämä viikko on ollut kylmin tänä syksynä. Ainainen vesisade on vaihtunut pakkaseen. Autoon on vaihdettu talvirenkaat ja se on huollettu ja katsastettu. Talvivaatteet on kaivattu esille ja käyttöön.

Pidän näistä syksyn pakkaspäivistä. Ilma on kirkas ja valoa on vielä jäljellä. Alkusyksyn voimakkaat värit vaihtuvat pikkuhiljaa karuun graafiseen ilmeeseen. Lumi ei vielä pehmennä maisemaa. Kura ja loska ovat poissa.

Koulu vie aikaa. Olen edelleen innostunut opiskelusta. Mitään kovin hankalaa ei ole tullut vastaan. Asenteeni on hieman toinen kuin joillakin ryhmän nuoremmilla opiskelijoilla. Käytännön järjestelyt joskus ärsyttävät. Opiskelijan rooliin on kuitenkin ollut helppo sujahtaa.

Syysloma oli ja meni. Itse en vielä lomaa osannut kaivat, mutta pojille katkos koulutyöstä oli mukava. Tänä vuonna ei ollut intoa eikä rahaa lähteä minnekään. Isäni ja siskoni kävivät meillä muutaman päivän vierailulla. Yhdessä oleminen oli hauskaa. Joskus kaipaan perheen ja oman suvun yhteisöllisyyttä.

Kuukauteen mahtuu myös muutama kyläreissu. Ystäväpiirini ei ole kovin laaja ja on aina mukava käydä jonkun luona kylässä. Jotenkin olen tottunut tähän kotona oloon enkä tule lähteneeksi kylään tai kutsumaan ketään meille. Pojilla on onneksi vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin minulla.

Kävin tänään äänestämässä kuntavaaleissa. En seuraa politiikkaa kovin tarkkaan, mutta jotenkin äänestäminen on asiaankuuluvaa. Ysissä kuntavaaleissa olen jättänyt äänestämättä. Olimme muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja siellä emme voineet vielä äänestää ja entisen kotipaikkakunnan ehdokkaisiin en jaksanut paneutua. Muuten olen äänestänyt.

Eilen kävin kädentaitomessuilla, joiden yhteydessä oli myös antiikki- ja keräilytapahtuma. Oli ihan kiinnostavaa.

Viime viikolla ostin ensimmäiset joululahjat.


torstai 4. lokakuuta 2012

Menneisyys


Jostain syystä olen viime päivinä miettinyt paljon menneisyyttäni. Olen pyöritellyt mielessäni miksi, mitä ja entä jos?- kysymyksiä. Ehkä aikuisuuttaan aloittelevien opiskelukaverien seuraaminen on saanut nämä ajatukset mieleeni.

En yleensä harrasta jossittelua. Tapahtuneille asioille kun ei kuitenkaan voi mitään. Toisaalta on mielenkiintoista pohdiskella syitä ja seurauksia. Ajatusleikkinä voi ajatella millaista olisi nyt, jos olisi tiettyjä asioita tehnyt toisin tai tehnyt erilaisia valintoja. Loppujen lopuksi hyvin pienet asiat voivat johtaa suuriin muutoksiin.

Minulla on paljon asioita, joista toivoisin niiden menneen toisin. Olisin voinut tehdä toisin. Kokemuksia, joita en haluaisi kenellekään.

Toisaalta en osaa sanoa haluaisinko kuitenkaan muuttaa mitään. Minä en olisi enää minä ilman menneisyyttäni.

Joskus olen lohduttanut itseäni kuvitelmalla rinnakkaismaailmoista. Niissä eläisin parempien valintojen kanssa tai asiat olisivat menneet vielä huonommin.