torstai 31. tammikuuta 2013

Hämmennystä


Vanhempani paljastivat viime viikonloppuna melkoisen uutisen. Heille se on iso muutos. Meidän elämäämme se nyt ei vaikuta kuin välillisesti, mutta silti siinä on ollut sulattelemista. Kuulin myös erään kaverin joutuneen sairaalaan vakavasti loukkaantuneena. Erään toisen kaverin isä kuoli melko dramaattisissa oloissa. Serkkuni on virallistanut parisuhteensa. Kaiken huipuksi eräs vanha tuttu ilmestyi kummittelemaan.

Tavallisesti elämäni on melko tasaista ja nyt tälläinen määrä kaikkea. Olen ollut aika hämmentynyt tästä kaikesta. Vähitellen olen saanut taas ajatukseni kasaan. Ainakin päällisin puolin.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Maanantain mietteitä


Tällä viikolla on kaksi isoa tenttiä, yksi pienempi koe ja kuun lopussa portfolion palautus. Koulu siis teettää työtä. Alkuvuosi onkin ollut opintojen suhteen muuten melko väljä. Ensi viikolla alkaa uusi opintojakso ja uudet aineet. Odotan mielenkiinnolla.

Olen kyllä todella tyytyväinen, että rohkaistuin hakemaan tähän koulutukseen. Ilman viime kevään ohjaavan koulutuksen kurssia ja sitä edeltävää kuntouttavaa työtoimintaa en olisi tähän kyennyt. Niin lamaantunut olin. Pahimmasta masennuskaudesta on jo aikaa, mutta silti kaikki se vei uskoni omiin mahdollisuuksiini ja kykyihini. On ollut mukava huomata pystyvänsä tähän. Hyvin menneet opinnot ovat nostaneet itseluottamustani melkoisesti.

Kaikki tämä on jotenkin vapauttanut minua muutenkin. Olen ollut mieheni kuoleman jälkeen yli kymmenen vuotta yksinhuoltajana ja se näkyy. Olen ollut niin pitkään äitimoodilla, että olen kadottanut itseni jonnekin toisista huolehtimiseen ja unohtanut huolehtia itsestäni. Samaan soppaan lisäksi huonosti päättynyt parisuhdekokeilu ja vaikea masennus. Ei ole ihme, että olen ollut aika hukassa. Nyt on vähitellen alkanut mieleeni palautua jotain siitä mitä joskus olin.

Teen myös tietynlaista surutyötä lasten suhteen. Olemme olleet vuosia tiivis yksikkö. Nyt pojat alkavat olla jo niin isoja, että vaativat omaa erillisyyttä. Olen poikien kasvusta ja kehityksestä iloinen ja ylpeä, mutta toisaalta  kaipaan välillä pikkulapsiaikoja. Isompien poikien kanssa olemisell on kuitenkin myös omat ilonsa.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Haasteita pukkasi

 


Sain saman mukavan haasteen sekä Rantakasvilta että Saretskalta. Haasteessa pyydetään kertomaan itsestään kahdeksan asiaa ja jakamaan haaste edelleen kahdeksalle blogille. Tässäpä sitten vähän faktatietoja minusta.
  1. Haluaisin lentää kuumailmapallolla.
  2. Minulla on ollut silmälasit 11-vuotiaasta asti. Toisessa silmässä on -6,76 ja toisessa -7,25.
  3. Menisin silmäleikkaukseen, jos minulla olisi ylimääräistä rahaa.
  4. En ui kovin hyvin, mutta pidän vesijuoksusta.
  5. Ärsyynnyn auki jätetyistä kaapinovista ja laatikoista.
  6. Pidän ikkunoiden pesemisestä. Se onkin ainoa siivoustyö, josta pidän.
  7. Haaveilin joskus floristin työstä.
  8. Vanhojentanssieni ja lakkiaisteni välillä oli kaksitoista vuotta.
  9. En pidä puhelimella asioimisesta.
  10. Pystyn puhumaan auditoriolliselle ihmisiä.
  11. En ole kovin sosiaalinen.
  12. En osaa soittaa mitään soitinta.
  13. Haaveilin nuorena taidemaalarin urasta.
  14. Minulla on luonnokiharat hiukset. Välillä oen inhonnut niitä syvästi, mutta nyt olen niihin enimmäkseen tyytyväinen.
  15. Pidän autolla ajamisesta, vaikka en koekaan olevani erityisen hyvä kuski.
  16. Viime aikoina olen löytänyt itsestäni puolia, jotka ovat olleet vuosia kadoksissa.
Vastailin sitten 2*8 kysymykseen. Vastauksia oli kiva keksiä. En kuitenkaan haasta ketään, koska kaikilla tuntuu jo haaste olleen. Halutessaan sen voi tietysti mukaansa napata.