sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Myöhäiset illat, aikaiset aamut


Nukkuminen on oikeastaan parasta mitä on. Vuosien varrella olen kärsinyt unettomuudesta aina välillä. Jossain vaiheessa en jaksanut tehdä muuta kuin nukkua. Lapsista nuorempi oli pienenä huono nukkuja ja rauhattomat yöt veivät myös minun voimani.

Takana on koulujuttujen suhteen tiukka pariviikkoinen. Varsinkin tämä viikko oli kauhea, kun jouduin tekemään kirjoitushommia yötä myöten saadakseni ne valmiiksi ajoissa. Unenpuute oli melkoinen. Osa päivistä olikin aika tokkuraisia. Tämä viikonloppu onkin sitten otettu univelkaa takaisin ihan kiitettävästi.

Koulustressin huomasin vaikuttavan myös unen laatuun. Nukahtaminen oli vaikeaa ja saatoin heräillä yöllä monta kertaa.

Unen määrässä ongelmia tuottaa minulle myös iltavirkkuus. Olen aina ollut iltapainotteinen ihminen. Monesti vaikka päivällä olisikin vetämätön olo, niin illan tullen virkistyn ja työkin sujuu hyvin. Arkiaamuina herätys on kuitenkin jo klo 6.15, jotta aamut sujuisivat edes jotenkin. Riittävän unen takaamiseksi illlalla pitäisi malttaa mennä ajoissa nukkumaan. Tämä tuottaa välillä ongelmia.

Onneksi opinnoissa on alkamassa nyt hieman kevyempi vaihe. Toivon mukaan. Toivottavasti osaisin myös nukkua paremmin. Hyvin nukuttujen ja tarpeeksi pitkien unien jälkeen olo on aina niin hyvä.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Yksinäisyydestä ja rakkaudesta



Olin tänään useamman tunnin vanhemman pojan kummisedän luona, joka korjasi autoradioni. Olen iloinen, että radio pelaa taas, mutta tunnen samalla itseni taas kerran yksinäiseksi ja surkeaksi. Syynä on seuraamani parisuhde-elämä. Vaikka tiedän, ettei pojan kummisedän ja vaimonsa elämä ole täydellistä, tunnen itseni niin kateelliseksi heillä vierailtuani. Kateelliseksi ja yksinäiseksi.

En ole kovin sosiaalinen ihminen. Minun on vaikea ottaa kontaktia varsinkin vieraisiin ihmisiin. Tarvitsen tietyn yksityisen tilan ympärilläni. Silti kaipaan ihmiskontaktia  ja olen sen puutteessa. Tuttavia minulla on, mutta ystäväksi tuntemiani minulla ei monta ole. En vain osaa olla ihmisten kanssa. Nuorempana tämä piirre oli välillä vielä vallitsevampi, mutta vanhemmiten olen opetellut olemaan ihmisten kanssa.

Mies sai aikoinaan minut avautumaan ja rakastamaan. Miehen kuolemasta on kuitenkin tänä syksynä jo 12 vuotta. Tämän ajan olen ollut suurimmaksi osaksi yksin poikien kanssa. Joitakin virityksiä on ollut tässä vuosien varrella, mutta mikään ei ole kehittynyt kovin pitkälle. Nykyisin pelkään edes yrittää pelätessäni satuttavani taas kerran itseni.

Toisaalta viihdyn hyvin itsekseni. Välillä on helpompi, kun ei tarvitse tehdä kompromisseja koko ajan. Kuulen niin paljon juttuja huonosti sujuvista parisuhteista, että olen tyytyväinen etten itse ole huonossa tai muuten vaikeassa suhteessa. Pahinta on oikeastaan se, että tiedän myös millaista voi olla silloin, kun parisuhteessa on kaikki hyvin. Tiedän toisaalta myös miltä ne huonot hetket tuntuvat.

Vielä minä haluan rakastaa ja saada vastarakkautta.

Tällä hetkellä vain juon viskiä, kuuntelen nostalgista musiikkia ja yritän olla katkeroitumatta.


perjantai 6. syyskuuta 2013

Syyskuu


Syyskuu. Koulua kolme viikkoa takanapäin ja koko kesä on hävinnyt jonnekin muistoihin. Pidän kuitenkin opintojen tuomasta päiväjärjestyksestä ja eteenpäinmenemisen tunteesta.  Isoin asia kuitenkin on se, että on muutakin ajateltavaa kuin omat pienet ympyrät ja sosiaaliset kontaktit muihin ihmisiin.

Kirjoitustahti on hiipunut. Jossain mielenpohjalla kuitenkin on ollut halu kirjoittaa. Välillä olen ajatellut lopettaa tämän blogin kokonaan ja ehkä jatkaa jossain muualla. Taidan kuitenkin pysytellä tässä edelleen. Toivoakseni hieman useammin kirjoittavana kuitenkin.

Jonkun aikaa oli myös suhteen tapaista viritteillä sen menneisyyden miehen välillä. Siinä kaikessa oli kuitenkin liikaa kaikenlaista muuta mukana, etten kuitenkaan halunnut sen jatkuvan. Päätin luullakseni molemminpuoliseksi helpotukseksi laittaa suhteen jäihin. Toivoakseni ystävälliset välit säilyvät jatkossakin. Kaiken jälkeen olen helpottunut, vaikka tunnenkin itseni välillä yksinäiseksi.