maanantai 31. joulukuuta 2012

2012


Joulu on ohi ja vuosikin melkein. Joulu meni mukavasti. Olimme Tampereella vanhempieni luona. Ajomatkat menivät hyvin. Kukaan ei hermostunut joulustressin vuoksi kovin pahasti. Toinen siskoni oli siellä myös ja toinenkin pistäytyi päiväselti. Pojat olivat tyytyväisiä lahjoihinsa. Tunnelma oli leppoisa ja läheinen.


Tämä vuosi on tuonut paljon uutta mukanaan. En olisi voinut vuosi sitten kuvitella itseäni opiskelijaksi. Vuosi on ollut hyvä myös mielenterveyden kannalta. Alan pikkuhiljaa löytää sitä itseäni, joka olin vuosia sitten. Se tuntuu hyvälle.


Ajan kulumisen huomaa myös lapsissa. Pojat kasvavat kovasti ja molemmat ovat nyt pidempiä kuin minä. Myös henkistä kehitystä on tapahtunut. Kasvamisesta huolimatta olen onnistunut säilyttämään ihan mukavan tuntuiset välit kummankin kanssa. Seuraava haaste minulle on sopeutua paremmin poikien kehitykseen ja entistä suurempaan erillisyyteen.


Ensi vuoden toivon tuovan mukanaan jotain hyvää meille kaikille. Haluaisin pystyä säilyttämään sen toiveikkuuden, jonka olen jostakin löytänyt. Aina en ole toivoa nähnyt ja siksi haluaisin jakaa sitä myös muille.

Kiitos vuodesta 2012 ja olkoon vuosi 2013 hyvä.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

121212






Tulipa pitkästä aikaa vietettyä aikaa sairaalan odotushuoneessa. Vanhempi poika valitteli mahakipuja jo maanantaina koulusta tullessaan. Pojalla on silloin tällöin syksyn mittaan särkenyt mahaa, mutta se on aina mennyt ohi. Eilen aamulla poika tuli nukkumasta surkean näköisenä. Kipeä maha oli valvottanut ja oli edelleen kipeänä. Kipu oli kuulemma eniten oikealla kyljellä. Minä tietysti kauhistuin, että umpisuoli tai jotain muuta. Päätin, että pojan pitää käydä lääkärissä varmuuden vuoksi. Sain puolen tunnin soittelun jälkeen ajan terveyskeskuksesta iltapäivälle. Puoli kolmen aikaan suuntaamme sitten sinne. Koko terveyskeskus on jumissa, koska tietojärjestelmä ei toimi. Odottelemme jonkun tovin ja onneksi koneet suostuvat toimimaan. Nuori lääkäri tutkii pojan ja määrää meidät jatkotutkimuksiin keskussairaalaan. Tulemme erikoissairaanhoidon päivystykseen. Odottelemme ilmoittautumisvuoroa, näytteenottoa ja lääkärin vastaanottoa. Kokeissa ja tutkimuksissa ei onneksi havaita mitään merkkejä tulehduksesta tai muusta vakavasta. Lääkäri haluaa meidät kuitenkin kontrolliin aamulla. Kotona olemme vaille seitsemän väsyneinä ja nälkäisinä. Aamulla olimme sairaalalla kahdeksalta. En ole enää huolestunut, koska pojat vatsakivut ovat yön aikana helpottuneet melkein kokonaan. Uudet labrat ja lisää odottelua. Kahden ja puolen tunnin jälkeen lähden käymään vessassa ja sillä aikaa tulee tietysti pojan vuoro. Nytkään labroissa ei näy mitään ja lääkäri vapauttaa meidät epäilyistä ja pääsemme lähtemään kotiin. Poika ehtii vielä pariksi tunniksi kouluun ja minä myös. Kaikinpuolin helpottunut olo kaikilla.

Joulujuttujen suhteen on myös helpottanut. Kortiti on tehty ja viety postiin. Ostettavat lahjat on kaikki hankittua ja itsetehdytkin melkein valmiita. Viikonloppuna siivoan sen minkä siivoan.

Koulussa on tällä viikolla viimeiset läsnäolotunnit tälle vuodelle. Ensi viikolla on itsenäistä opiskelua eli useampia palautettavia tehtäviä. Joulutauko tulee kyllä tarpeeseen. Pojilla on koulua vielä koko ensi viikko. Todistusten jaon jälkeen olisi tarkoitus lähteä jouluksi Tampereelle vanhempieni luo.


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Viikko takana, uusi edessä


Pitkästä aikaa mieliala on ollut hivenen alavireinen. Ahdistus hiipii kantapäillä. Tämä neljän päivän vapaa tuli todella sopivaan rakoon. Nyt olen hieman ehtinyt hengähtää ja nukkua päiväunia.

Opiskelun aloittamisen mukanaan tuoma elämänmuutos, niin tervetullut kuin se olikin, on vienyt voimia. Nyt ajatukset joulusta ja kaikesta siihen liittyvästä ovat tuoneet lisäpainetta. Joulusuunnitelmat ovat nyt onneksi selkiintyneet ja olen saanut kasatuksi ajatuksiani muutenkin.

Pitäisi muistaa se, että isot urakat kannattaisi jaotella pienemmiksi ja paremmin hallittaviksi jutuiksi.

Mutta nyt vain keskitytään hengittämään kaikessa rauhassa. Kyllä tämä tästä. Kaikki.