keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Josko tämä


En ole vieläkään onnistunut saamaan työharjoittelupaikkaa. Pikkuhiljaa tuntuu siltä, ettei mun huumorintaju enää riitä. Toisaalta ymmärrän myös työnantajaa, jolla ei ole mahdollisuutta harjoittelijaa ottaa, mutta jatkuva soittaminen ja torjutuksi tuleminen kyllä syö naista. Varsinkin kun lähtökohtana ollut itsetunto on ollut jo ennestään varsin matalalla. Minut on jossain vaiheessa painettu niin alas, etten pysty uskomaan itseeni.

Välillä mietin jo sitäkin, että etsisin harjoittelupaikkaa alalta, jonka jo hallitsisin. Haluan kuitenkin käyttää tämän mahdollisuuden kokeilla jotain ihan muuta.


Kurssimurheita lukuunottamatta olen tällä hetkellä ihan mukavassa mielentilassa. Olen onnistunut kotona irrottautumaan soittoahdistuksesta ja keskittymään muuhun elämään. Viikonloppuna kaivoin ompelukoneen esille pitkästä aikaa ja ompelin jotain muutakin kuin korjausompelua. Sunnuntaina kävin yksin Botaniassa (kasvitieteellinen puutarha) ja jäällä kävelemässä. Oli hienoa. Yritin houkutella poikia mukaan, mutta kaverit veivät voiton äidistä. Sain lähdettyä yksinkin liikkeelle, mihin olen tyytyväinen. Alkuviikkokin on sujunut melko rauhallisissa merkeissä.

Ja huomenna taas uusia puheluita.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Perjantai


Kylläpä taas tympäisee. En ole aikoihin saanut edes kirjoitettua mitään. Suurin syy tympimiseen lienee se, etten vieläkään ole löytänyt itselleni sitä työharjoittelupaikkaa. Yritystä on ollut, mutta vielä en ole soitoillani osunut sellaiseen paikkaan, jossa voitaisiin työharjoittelija ottaa. Varsinkaan kaltaiseni ihminen, joka ei jo valmiiksi hommaa osaa. Enkä jaksa varmasti riittävän tarmokkaasti soitella. Joudun ensin ennen jokaista puhelua psyykkaamaan itseni tarpeeksi rohkeaksi soittamaan ja puhelun jälkeen taas kokoamaan itseni soiton jäljiltä.

Ihmisten kevätinnostus ärsyttää myös. En pidä tästä vuodenajasta. Talveen oli jo tottunut ja jopa pystynyt nauttimaan siitä lisääntyneen valon myötä. Sitten tulee alkukevät. Lumi sulaa. On joko loskaa ja märkää tai kaikki paikat jäätikköä. Ei tiedä miten pukisi päälleen, kun aamulla palelee ja päivällä on kuuma. Ulkona on rumaa. Kaikki lumen alle hautautunut törky paljastuu vähitellen. Lumen vähetessä tulee kura ja rapa. Pystyn nauttimaan keväästä vasta huhti-toukokuun vaihteesta, kun jo voi seurata luonnon vihertymistä.

Yritän keksiä jotain positiivista. Uskalsin lähettää hakupaperin yhteen oppisopimuspaikkaan, johon ihan oikeasti haluaisin. En uskalla edes haaveilla siitä mitään, mutta olen todella ylpeä siitä että sain sen tehtyä. Kai pohjalukemissa ollut itseluottamus on jollain lailla palaamassa.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kevättä


Viime viikon flunssasta on toivuttu. Nuorempi poika vielä yskii aika tavalla, mutta muuten on hänkin jo pirteämpi. Pojilla on tällä viikolla hiihtoloma ja pelkäsin jo, että se menee kokonaan sairastaessa. Isä tuli muutamaksi päiväksi tänne. Ihan mukavaa. Ja onpahan pojillakin jotain muutakin tekemistä kuin koneen ääressä istumista minun ollessa kurssilla.

Kurssilla on edelleen ihan mukavaa. Tällä viikolla on vääännetty mm. ansioluetteloita ja työhakemuksia. Onneksi niitäkin on joskus tullut väännettyä, etteivät ne tunnu niin hankalilta. Kurssiin kuuluu myös työharjoittelu. Sen hakeminen sen sijaan tuntuu vaikealta. En ymmärrä mikä siinä puhelimella soittamisessa ja asian hoitamisessa voi olla niin vaikeaa. Mutta se on.