En ole vieläkään onnistunut saamaan työharjoittelupaikkaa. Pikkuhiljaa tuntuu siltä, ettei mun huumorintaju enää riitä. Toisaalta ymmärrän myös työnantajaa, jolla ei ole mahdollisuutta harjoittelijaa ottaa, mutta jatkuva soittaminen ja torjutuksi tuleminen kyllä syö naista. Varsinkin kun lähtökohtana ollut itsetunto on ollut jo ennestään varsin matalalla. Minut on jossain vaiheessa painettu niin alas, etten pysty uskomaan itseeni.
Välillä mietin jo sitäkin, että etsisin harjoittelupaikkaa alalta, jonka jo hallitsisin. Haluan kuitenkin käyttää tämän mahdollisuuden kokeilla jotain ihan muuta.
Ja huomenna taas uusia puheluita.