sunnuntai 30. syyskuuta 2012

30.9.12


Syyskuu on hurahtanut äkkiä ohi. Opiskelun alku on sujunut yllättävän kivuttomasti. Koulun ulkopuolinen elämä on asettunut uusille urille. Alussa uudet asiat veivät enemmän voimiani, mutta nyt on tapahtunut sopeutumista. Energiaa riittää myös muuhun kuin välttämättömimpään.

Ryhmätyöt tuntuvat olevan edelleen opettajien suosiossa. Minä en niihin ole erikoisemmin ihastunut, mutta tekeehän niitä jos on hyvä ryhmä. Kirjalliset työt ovat edelleen melkoista pilkunviilaamista. Edellisistä opinnoista on nelisen vuotta ja olen yllättynyt miten isossa osassa erilaisten sosiaalisten medioiden käyttö opinnoissa on. Opiskelussa on vielä uutuudenviehätystä. Tällä kerralla olen myös paremmin varautunut erilaisiin haasteisiin.

Pojillakin tuntuu menevän ihan kivasti. Olen onnellinen siitä, että hekin ovat jo niin isoja eivätkä tarvitse niin paljon äidin apua. Olen muistellut poikien pikkulapsiaikoja viime päivinä. Paljon on hyviäkin muistoja, mutta mieleeni nousevat myös se selviytymisen pakko mikä minulla oli, väsymys ja yksinäisyys. En halua ajatella itseäni tarpomassa kymmensenttisessä sohjossa, räntäsateessa, työntämässä lastenvaunuja ja raahaamassa isompaa perässä. Sitäkin se oli, mutta myös paljon iloa. En olisi ilman lapsiani selvinnyt niin hyvin, mutta toisaalta olisinko vajonnut niin syvälle ilman heitä.

Paljon on takana. En olisi voinut vaikka vuosi sitten kuvitella olevani tässä pisteessä.

Lokakuu hieman pelottaa. Silloin on tapahtunut kaikenlaisia ikäviä asioita ja suhtaudun siihen vähän taikauskoisesti.

Olen nauttinut syksyn tulosta. Sateesta en pidä, mutta kirkkaat syyspäivät ovat ihania. Pihalla olen pikkuhiljaa tehnyt syyshommia. Järjestelin myös autotallissa, jotta auto mahtuisi sinne sisään. Alakerran varastohuone raivautuu myös pikkuhiljaa.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Syyspäiväntasaus


Nuoremmalla pojalla on kaveri yökylässä. Pojat katsovat elokuvaa, enkä minäkään vielä osaa mennä nukkumaan. Viime yönä kaveri oli vanhemmalla pojalla. Pojilla on hauskaa. Minustakin on kiva, kun pojilla käy kavereita, mutta saa taas olla vähän taukoa ennen seuraavaa yökyläilyä.

Opiskelu on lähtenyt käyntiin ihan mukavan tuntuisesti. Kolmessa viikossa on jo tottunut uusiin rutiineihin, että on kuin muuta ei olisi ollutkaan. Ensimmäisen viikon orientaatiosta ja tutustumisleikeistä on päästy eroon. Muistan suurimman osan toisten nimistä ja olen jutellut melkein kaikkien ryhmäläisten kanssa. En enää oudoksu nuorisoa. Kaikenlaisia ryhmätöitä pitää tehdä ja nysvätä kirjoitustöiden asettelujen ja muotoilujen kanssa. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta edelleen.

Koulun ulkopuolinen elämäkin on sujahtanut uusiin uomiinsa. Kotitöistä on poikien kanssa vääntämistä, mutta muuten arki pyörii.

Iltaisin on pimeää jo aika aikaisin. Kissan kanssa käymme yhä hämärämmillä iltaulkoiluilla. Se nauttii ja on hämärässä valppaampi. Pidän syksyisen kuulakkaista päivistä ja siitä, että valoa vielä riittää.

torstai 6. syyskuuta 2012

Tunnustus ja kuulumisia


Sain Saretskalta tälläisen tunnustuksen. Ilahduin tästä todella paljon. Kiitos. Tunnustukseen liittyvissä säännöissä sanotaan, että se pitäisi jakaa edelleen viidelle muulle blogille. En osaa oikein suosikkeja nostaa esille ja kaikilla tuntuu jo tämä olevan joten jätän tämän osuuden väliin.

Aloitin tällä viikolla opinnot. Alku ei sinänsä ole ollut mitenkään rankka, lähinnä kaikenlaista tutustumista ja orientaatiota. Silti olen ollut hivenen väsyksissä iltaisin.

Uusiin ihmisiin tutustuminen vie voimia. Tunnen olevani jotenkin niin eri elämänvaiheessa kuin suurin osa muista. Tänään olisi ollut tutustumisillanvietto jossain baarissa, mutta en lähtenyt sinne. Baarielämää olen viettänyt aikanaan, nyt se ei niin jaksa kiinnostaa. Toisaalta jollain tasolla ajattelen myös, että olisi se voinut olla hauskaa. En kuvittelekaan löytäväni varsinaisia ystäviä, mutta olisi kiva jos olisi ihmisiä keiden kanssa käydä syömässä ja kahvilla ja tehdä vaikka ryhmätöitä.