Josko tämä

En ole vieläkään onnistunut saamaan työharjoittelupaikkaa. Pikkuhiljaa tuntuu siltä, ettei mun huumorintaju enää riitä. Toisaalta ymmärrän myös työnantajaa, jolla ei ole mahdollisuutta harjoittelijaa ottaa, mutta jatkuva soittaminen ja torjutuksi tuleminen kyllä syö naista. Varsinkin kun lähtökohtana ollut itsetunto on ollut jo ennestään varsin matalalla. Minut on jossain vaiheessa painettu niin alas, etten pysty uskomaan itseeni.

Välillä mietin jo sitäkin, että etsisin harjoittelupaikkaa alalta, jonka jo hallitsisin. Haluan kuitenkin käyttää tämän mahdollisuuden kokeilla jotain ihan muuta.

Kurssimurheita lukuunottamatta olen tällä hetkellä ihan mukavassa mielentilassa. Olen onnistunut kotona irrottautumaan soittoahdistuksesta ja keskittymään muuhun elämään. Viikonloppuna kaivoin ompelukoneen esille pitkästä aikaa ja ompelin jotain muutakin kuin korjausompelua. Sunnuntaina kävin yksin Botaniassa (kasvitieteellinen puutarha) ja jäällä kävelemässä. Oli hienoa. Yritin houkutella poikia mukaan, mutta kaverit veivät voiton äidistä. Sain lähdettyä yksinkin liikkeelle, mihin olen tyytyväinen. Alkuviikkokin on sujunut melko rauhallisissa merkeissä.

Ja huomenna taas uusia puheluita.