Olen viikon verran pyöritellyt tätä asiaa mielessäni. Olen saanut opiskelupaikan. Tai oikeastaan kaksi. Toiseen jo lähetin kielteisen päätöksen oppilaspaikan vastaanottamisesta. Toiseen en ole vielä myönteistä laittanut, mutta tulen sen tekemään.
En oikein osaa iloita. Pelottaa liikaa. Takanani on monenlaisia koulutuksia, monenlaisia kokemuksia. Viimeksi tein väärän valinnan. Aloin opisella alaa, joka paljastui minulle vähemmän sopivaksi. Elämäntilanne oli silloin muutenkin raskas ja vaikeudet opinnoissa kaiken muun lisäksi johtivat vaikeaan masennukseen. Pitkään ajattelin jatkavani opintoja olon kohennuttua, mutta loppujen lopuksi jätin ne kesken. Keskeyttäminen oli valtava helpotus.
Koen olevani voimavarojen suhteen aika vahvoilla nyt. Elämäntilannekin on huomattavasti helpompi. Silti epäilyttää. Jaksanko minä? Onko minusta opiskelemaan? Entäs tämä ala? Riittävätkö rahat? Pystynkö keskittymään opiskeluun tarpeeksi? Entäs jos...
Toisaalta pyörittelen järkisyitä. Osaan varautua opintoihin ja osaan huolehtia itsestäni paremmin. Pojatkin ovat isompia eivätkä tarvitse niin paljon kokoaikaista huomiota. Nykyinen, virallinen ammattini ei työllistä. Tavoittelemiani hommia olen tehnyt ja niissä viihtynyt, mutta sillä alalla painotetaan koulutusta. Kyllä minusta on tähän.
Silti pelottaa. Kaikki uusi ja outo pelottaa aina ensin.
Uudet isot asiat elämässä usein mietityttävät. Kuitenkin usein on niin, että katuu jos ei tee jotain, mielummin tekee ja sitten katsoo kuinka käy.
VastaaPoistaAjattele miten paljon uutta elämääsi tulee opiskelun myötä, uutta tekemistä, uusia ihmisiä. Kyllä siihen pian tottuu.
Voimia päätksentekoon!
Kiitos kannustuksesta. Nyt jo pikkuhiljaa alan tottua ja innostua asiasta.
VastaaPoista