maanantai 21. tammikuuta 2013

Maanantain mietteitä


Tällä viikolla on kaksi isoa tenttiä, yksi pienempi koe ja kuun lopussa portfolion palautus. Koulu siis teettää työtä. Alkuvuosi onkin ollut opintojen suhteen muuten melko väljä. Ensi viikolla alkaa uusi opintojakso ja uudet aineet. Odotan mielenkiinnolla.

Olen kyllä todella tyytyväinen, että rohkaistuin hakemaan tähän koulutukseen. Ilman viime kevään ohjaavan koulutuksen kurssia ja sitä edeltävää kuntouttavaa työtoimintaa en olisi tähän kyennyt. Niin lamaantunut olin. Pahimmasta masennuskaudesta on jo aikaa, mutta silti kaikki se vei uskoni omiin mahdollisuuksiini ja kykyihini. On ollut mukava huomata pystyvänsä tähän. Hyvin menneet opinnot ovat nostaneet itseluottamustani melkoisesti.

Kaikki tämä on jotenkin vapauttanut minua muutenkin. Olen ollut mieheni kuoleman jälkeen yli kymmenen vuotta yksinhuoltajana ja se näkyy. Olen ollut niin pitkään äitimoodilla, että olen kadottanut itseni jonnekin toisista huolehtimiseen ja unohtanut huolehtia itsestäni. Samaan soppaan lisäksi huonosti päättynyt parisuhdekokeilu ja vaikea masennus. Ei ole ihme, että olen ollut aika hukassa. Nyt on vähitellen alkanut mieleeni palautua jotain siitä mitä joskus olin.

Teen myös tietynlaista surutyötä lasten suhteen. Olemme olleet vuosia tiivis yksikkö. Nyt pojat alkavat olla jo niin isoja, että vaativat omaa erillisyyttä. Olen poikien kasvusta ja kehityksestä iloinen ja ylpeä, mutta toisaalta  kaipaan välillä pikkulapsiaikoja. Isompien poikien kanssa olemisell on kuitenkin myös omat ilonsa.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että opintosi edistyvät ja olet tyytyväinen.

    Kyllä masennus vie voimavarat ja itsetunnon aika pohjalle. Sinulla on pojat ja nyt mielenkiintoinen opiskelu, ja kohta on kevät!

    Hyvää viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia. Aika rankka viikko takana. Tänään oli viimeinen tentti ja nyt saa vähän aikaa taas huokaista.

    VastaaPoista