Loppuvuoden kiireet ovat vaihtuneet alkuvuoden saamattomuudeksi. Ennen joulua minulla oli kova tarve saada asioita tehdyksi. Suurimman osan sainkin tehtyä, mutta aina vain kuvittelen ehtiväni ja jaksavani enemmän.
Joulun ajan vietimme Tampereella vanhempieni luona. Molemmat sisareni kävivät siellä myös. Tunnelma oli kerrankin rauhallinen ja viihtyisä. Kukaan lapsista eikä aikuisista ei suuremmin kiukutellut. Syötiin hyvin. Lahjoja saatiin ja annettiin. Myös niihin oltiin enimmäkseen tyytyväisiä.
Joulupäivänä kävimme katsomassa mummuani ja pysyvästi vanhainkotiin joutunutta vaariani. Tunsin itseni hieman surulliseksi ja haikeaksi.
Tapaninpäivänä ihmettelimme myrskyä ja pelasimme lautapelejä sähkökatkon aikana. Myrskyn hellitettyä kävin äidin kanssa lenkillä ihmettelemässä kaatuneita puita.
Arjen tultua kävin poikien kanssa ostoksilla alennusmyynnissä. Vanhempi poika pisti joululahjarahansa menemään pelikonsoliin. Houkuttelin äidin ja pojat käymään munkkikahvilla Pyynikin näkötornilla. Aurinkoiset Tampereen maisemat olivat ilo silmälle.
Kotiin palasimme torstaina. Samassa talossa asuva poikien isomummi oli viettänyt joulun tyttärensä ja tämän miehen kanssa. Hekin olivat vielä Joensuussa. Pojat olivat mielissään päästessään taas pelaamaan ja olemaan kavereiden kanssa. Minulla on ollut koko ajan jotenkin saamaton olo. En osaa tarttua asioihin.
Uuden vuoden juhlinta sujui perinteisissä ja rauhallisissa merkeissä. Meillä oli vähän herkkuja ja kävimme ampumassa vähän ilotulitteita. Yritin houkutella poikia kaupungille katsomaan ilotulitusta, mutta he eivät halunneet. En sitten viitsinyt yksinkään lähteä.
Tein tavoistani poiketen myös kaksi uuden vuode lupausta. Ensiksi yritän palauttaa mieleeni sen, kuka minä oikein olen ja mitä minä itse haluan. Olen kadottanut itseni kaikkeen tähän äitiyteen, yksinhuoltajuuteen ja masennukseen niin etten enää tiedä kuka minä olen. Toinen päätös onkin sitten arkisempi. Olen huomannut tekeväni aina vain niitä samoja ruokia ja tarjoavani turhan usein eineksiä. Tarkoitukseni onkin nyt etsiä ja kokeilla uusia ruokalajeja.
Poikien koulu alkoi eilen ja minullakin oli tänään ensimmäinen työpäivä. Koko loma tuntuu jo kovin kaukaiselta.
Pääsin töistä kolmelta ja huomasin päivän jo pidentyneen. Enää ei siihen aikaan ollut ihan säkkipimeää. Kevättä kohti ollaan menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti