Palmusunnuntai

Musta auttaa.

Tänään oli sitten viimeinen pääsiäinen, jolloin meidän pojat kävivät virpomassa. Touhu on ollut jo aika väkinäistä useamman, mutta olen pitänyt kiinni perinteestä mummin ja isomummin vuoksi. Varsinkin isomummilla on kovat odotukset siitä, että kaikki pitäisi mennä aina perinteiden mukaan. Vanhemman pojan ollessa paljon pienempi meinasi meiltä kerran jäädä virpominen suorittamatta ja tästä seurasi sellainen sota, että olen sen jälkeen pitänyt huolen virpomisesta. Nyt en enää jaksa. Tämä päivä oli tarpeeksi.

Virpominen on minulle jotenkin vieras perinne. Olen kotoisin Tampereelta eikä minun lapsuuden perheessäni ollut tapana virpoa. Kävin kyllä joinakin vuosina virpomassa kavereiden kanssa naapurustossa. Tietysti noita-asuissa. Koulussa ei kuitenkaan askarreltu mitään virpovitsoja vaan muita pääsiäiskoristeita. Meillä myös kävi virpojia, ainakin myöhempinä vuosina, ja heille oli varattu jotain pientä. Tänne Itä-Suomeen muutettuani olin yllättynyt siitä, miten vakava perinne virpominen täällä on. Noita-asuja paheksutaan lehdissä, enkä niitä kyllä ole nähnytkään. Naapureiden sijaan virpominen tuntuu keskittyvän enemmän perhepiiriin. Virpomisen uskonnollisista juurista puhutaan paljon.

Tällä hetkellä koko pääsiäinen perinteineen herättää minussa lähinnä ärtymystä. En ole erityisen uskonnollinen ihminen enkä jaksa innostua ulkoisista merkeistä kuten koristelusta. On minulla sentään lautasellinen ohraa kasvamassa, mutta se taitaakin jäädä ainoaksi koristeeksi tänä vuonna. Poikien ollessa pienempiä oli koristeluista ja kaikista perinteisistä jutuista helpompi innostua.

Muuten olen yrttänyt raivata vaatehuonetta ja laitella viimeisiä tauluja ym. paikoilleen syksyisen remontin jäljiltä. Vaatehuone on ollut melkoisen kaaoksen vallassa. En ole jaksanut käydä omia vaatteitani läpi pitkään aikaan. Siellä oli paljon epäsopivia tai huonoksi menneitä vaatteita, jotka on nyt pistetty pois. Poikien vaatteissa oli myös paljon pieneksi menneitä. Eilen vein SPR:n Konttiin muutaman kassillisen, osa päätyy ihan roskiin ja osan vien alakerran varastoon tarkoituksena saada aikaiseksi kirpputoripaikan pitäminen. Saa nähdä miten saan sen aikaiseksi. Meillä olisi kyllä aivan älyttömästi kierrätettävää tavaraa, kun vain saisi ryhdyttyä toimeen. Tässä talossa on liian paljon varastotilaa alakerrassa ja on liian helppoa vain siirtää kaikki sinne.