Kevättä

Kevät alkaa olla siinä nautinnollisessa vaiheessa. Lumet ovat enimmäkseen sulaneet ja kaikenlaista vihreää työntyy maasta näkyville. Puissa silmut ovat turvonneet ja näyttää siltä että lehdet puhkeavat millä hetkellä hyvänsä.

Kurssi loppui viime viikolla. Vappuaattona kävimme retkellä Kolilla. Keskiviikkona olikin sitten enää jäljellä palautteen saaminen, todistusten jako ja kakkukahvit. Minulla oli hivenen haikea olo. Tykkäsin kurssilla olosta, ihmisistä siellä ja ennenkaikkea tunteesta, että joka päivä on joku paikka minne mennä. Torstaina kävin työvoimaohjaajani puheilla Typissä. Puhuimme tulevaisuuden suunnitelmista. Olen hakenut opiskelemaan. Toivon tietysti pääseväni, mutta jos en niin yritän syksyllä löytää jonkun työharjoittelupaikan. En halua jäädä enää pelkästään kotiin, kun kerran olen itseni saanut sängynpohjalta ylös. Kesäksi en kuitenkaan mitään halua. Yritän nauttia siitä ja keksiä poikien kanssa kaikkea mukavaa tekemistä.

Tänään olen pessyt ikkunoita ja haravoinut pihaa. Pääsykokeisiin pitäisi myös lukea. Vanhemmalla pojalla oli kavereita ja nuorempaa piti auttaa läksyissä. Elämä kulkee eteenpäin. Kestää kuitenkin hetken ennenkuin totun taas tähän irtonaiseen olotilaan.