sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Pieniä iloja



Nyt oli pitkästä aikaa mukava ja rauhallinen viikonloppu. Ei vieraita talossa, paitsi poikien kavereita jonkun aikaa. Emme myöskään itse olleet käymässä missään. Ei tarvinnut olla sosiaalinen. Sain kaikessa rauhassa istua sohvannurkassa lukemassa. Pojatkin olivat melko rauhallisesti yhdessä.

Viikolla minua vaivannut inha nuha alkaa olla ohi. Yskittää vielä ja nenäliinoja kuluu, mutta ajatus kulkee taas.

Lumi on hävinnyt pihasta tällä viikolla aika vauhdilla. Nyt jo minäkin osaan innostua kevään tulosta. Oikein tarkkaan katsoessa kukkapenkistä kurkisti skillan alkuja. Kissakin innostui pihalla olosya pitkästä aikaa ja olimme ulkona ainakin parikymmentä minuuttia aikaisempien pienten piipahdusten sijaan. Keskitalvella kissa ei halunnut ollenkaan ulos. Nyt kiersimme tonttia ja tutkimme lumen alta paljastunutta maata. Musta katseli terijoen salavaa harkiten puuhun kiipeämistä.

Vanhempi poika aloitti tänään grillikauden. Poika innostui viime kesänä grillaamisesta ja on nytkin puhunut jo pidemmän aikaa grillamisesta. Sanoin, että voisimme jotain grillata, jos poika putsaisi grillin talven jäljiltä. Poikahan puhdisti ja me nautimme kauden ensimmäiset grillimakkarat, tosin vielä sisällä.

Olen muutaman päivän hehkuttanut mielessäni uusia farkkujani. En ole ikinä ollut mitenkään erityisen kiinnostunut vaatteista ja viime vuosina vielä vähemmän. Lääkkeet ja liikkumattomuus saivat muutama vuosi sitten painoni nousemaan. Vähän normikokoja isompien vaatteiden hankinta ja löytäminen on joskus hieman työlästä. Kun kiinnostus vaatteisiin oli jo ennenkin vähäistä niin nyt se on ollut vieläkin vähäisempää. Poikien vaatehankinnat ovat olleet etusijalla ja minä olen itselleni hankkinut uusia vaatteita tosi vähän. Jotenkin minulla on ollut myös ajatus siitä, että laihtuisin ja sitten hankkisin uusia vaatteita. Nyt kuitenkin molemman farkkuni olivat niin huonkuntoisia, että minun oli pakko hommata uudet. Täytyy myöntää, että kyllä tuntuu hyvältä kun on housut, jotka ovat paitsi sopivan kokoiset niin myös istuvat. Nämä eivät roiku, valu tai purista. Vyötärö on oikealla korkeudella eikä istuessa rullaudu ärsyttävästi.

Tämä tyytyväisyys saa minut toivottavasti antamaan arvoa myös itselleni, panostamaan myös itseeni.

2 kommenttia:

  1. Onpas meillä samanlaisia tunnelmia! Olin laittanut oman kirjoitukseni otsikonkin melkein samoin kuin sinä, huom! vahingossa :D Ja minäkin ajattelin hommata itselleni jotain uutta vaatetta. Ehkä. Sait minut kyllä nyt innostumaan asiasta. :)

    VastaaPoista
  2. Hyvin istuvat vaatteet on luksusta! Onnea farkuillesi!
    Pitääpäs minunkin käyttää kissaa ulkona, jos se innostuisi nyt, kun on kuivaa maata jalkojen alla. Jää ja lumi oli pennulle melkoinen kauhistus!

    VastaaPoista