Urautumista

Joensuussa oli viime viikonloppuna kalamarkkinat. Mekin kävimme siellä. Taoahtuma on ihan kiva ja sääkin suosiollinen.

Vanhempi poika haluaa aina käydä syömässä kala-annoksen samassa paikassa. Niinpä me söimme kalalautaset ja oli hyvää. Syötyämme jatkoimme kiertelyä. Kotiin jääneelle pikkuveljelle oli luvattu tuoda lakuja, joten päädymme metrilakukojulle. Lakuja valitessamme myyjämies totesi meidän ostaneen lakuja häneltä aiemminkin niinkuin olimmekin. Jatkoimme matkaa. Halusin ostaa ahvenanmaalaista mustaaleipää. Minusta se on hyvää. Myyjärouva sanoi meidän käyneen häneltä leivän ennenkin.

Naurattaa, mutta samalla hivenen kauhistuttaa. Onkohan koko elämäni yhtä urautunutta  kuin ostokäyttäytymiseni?

Arkipäiviä

Viikko on taas loppusuoralla. Päivät menevät menoaan pelottavalla vauhdilla. Vasta oli kevät ja nyt on kohta talvi. Pojilla on vielä viikko koulua ennen syyslomaa.

Maanantaina kävin katsastuttamassa auton. Nyt oli peräti useampi päivä ennen katsatusajan loppua. Olen iloinen, että tässä kaupungissa katsastus maksaa huomattavasti vähemmän kuin jossain muualla. Autovanhus meni läpi. Olen kiitollinen, että se on pysynyt niinkin hyvässä kunnossa. Kilometrejä on ikään nähden vähän, mutta peltiä on paikkailtu pariinkin otteeseen. Toivon, että auto pysyy kunnossa jatkossakin. Vaihtoon ei ole varaa ja auto on kuitenkin meidän liikkumiselle aika tarpeen. Välillä tosin mietin autoilun vähentämistäkin.

Pihalla olen vähän tehnyt syyshommia. Onneksi pihahommia ei ole paljon. Valtava rastasparvi ole parina päivänä syömässä pihapihlajista marjoja. Mummi pelkäsi, ettei tilhille jää yhtään. Marjoja kuitenkin jäi vielä jonkun verran. Tänään näin pihlajassa punatulkkuparin. Kissa on ollut tohkeissaan. Se kiertää ikkunasta toiseen ja käkättää linnuille.

Vanhempi poika toi koulusta viestin opettajilta. Luokan pojat ovat sekaantuneet aika ikävään kiusaamisjuttuun. Opettaja puhui tästä jo syksyn vanhempainillassa. Jutussa tuntuu olevan muutama pääpukari ja muu poikalauma seuraa perässä. Tällä luokalla on ollut samantapaista ongelmaa aikaisemminkin. Silloinen uhri on muuttanut pois luokalta ja nyt tilalle on tullut uusi. Vanhempana on todella ikävä kuulla tälläisestä. Puhuin pojan kanssa asiasta vakavasti, mutta en tiedä miten asia meni perille. Olen sivukorvalla kuunnellut pojan ja kavereidensa juttuja. Niissä ei esiinny erityisempiä puheita tästä kiusatusta ja tässä aikaisemmasta tapauksessa puheet olivat toista luokkaa. Toivottavasti saisivat koulussa asiat selviksi.

Joulukin on tulossa. Kävimme poikien kanssa Prismassa ja siellä oli jo esilla luumumarmeladia ja glögiä. Ovat liikkeellä hyvissä ajoin.

Hyviä päiviä

Viime aikoina päivät ovat tuntuneet hyviltä. Aurinko on paistanut ainaisen vesisateen sijasta. Syksy on näyttänyt värikkäät puolensa. Olen yrittänyt nauttia näistä hetkistä. Uloskin olen saanut itseni muutenkin kuin lyhyesti kissan kanssa.





Vanhempi poika oli pari päivää poissa koulusta. Pientä oksennustautia onneksi vain. Toisena päivänä olisi oikeastaan voinut mennä kouluun, mutta poika halusi levätä. Minullakin oli vapaapäivä. Meillä oli oikein mukava ja rauhallinen kotipäivä. Oli mukava olla vaihteeksi kahden. Joskus minusta tuntuu siltä, etten ehdi olla tarpeeksi kummankin pojan kanssa. Varsinkin tämä vanhempi tuntuu joskus jäävän arjen pyörityksen jalkoihin. Poika on jo niin iso, ettei kaipaa äidin seuraa kaikenaikaa. Nuorempi kaipaa paljon apua kouluhommissa ja siinä samalla on helppo jutella kaikesta muustakin. Pyysin poikaa opettamaan minulle Xboxilla pelaamista. Siitä on ollut puhe aikaisemminkin. Pojilla on joitakin minustakin kiinnostavia pelejä. Joskus olemmekin jotain yhdessä pelanneet ennenkin. Pelaaminen ei ole ihan yksinkertaista, jos ei kunnolla hallitse tarvittavia näppäimiä. Meillä oli ihan hauskaa. Poika sai päteä ja minäkin opin jo jotain.

Lähellä kotiamme on menossa pari tietyötä. Isompi kehätien työmaa käynnistyi jo viime vuonna ja sen pitäisi valmistua ensi vuonna. Lähempänä on tämä kesä kaivettu jotain vesi- ja viemäriputkia. Alan pikkuhiljaa kyllästymään ainaiseen kulkuväylien muutoksiin ja isojen työkoneiden jyrinään. Toivottavasti lopputulos on edes hyvä.

 

Kävimme tällä viikolla jättämässä pojille passihakemukset. Pojat eivät tietenkään suostuneet kaupunkireissulle yhtäaikaa. Kävimme siis kaksi kertaa valokuvassa ja poliisilaitoksella. Nuorempi oli hieman harmissaan, koska hän ei saanut vielä antaa sormenjälkiä. Vanhempi oli tyytymätön passikuvaansa. Virkailija totesi siihen, ettei ole koskaan tavannut ketään passikuvaansa tyytyväistä. Minä kävin myös uusimassa passini joku aika sitten. Olen kyllä sitä mieltä, että minun passikuvani on kyllä kauhein kaikista kolmesta.

Syksy jatkuu

Syksyn tuloon on jotenkin tottunut. Mielialakin on pysynyt paremmin hallinnassa. Arki kulkee tuttua uraansa. Pojat käy koulussa ja minä kolmena päivänä viikossa kuntouttavassa työtoiminnassa. Tällä hetkellä viihdyn elämässäni. Toisaalta pitäisi miettiä tulevaisuutta jne., mutta nyt en halua ahdistua siitä.

Kohta kolme viikkoa kestänyt yskäkin alkaa onneksi pikkuhiljaa helpottaa. Enkä tällä kertaa sentään yskinyt kylkiluitani rikki.

Rahaakin on taas mennyt. Hankin itselleni uudet silmälasit. Tarjouksesta toki tottakai. Edelliset olikin jo kolme vuotta vanhat. Voimakkuudet eivät muuttuneet, mutta vanhoissa linsseissä oli jo niin naarmuja ja optiikka kuulemma mennyt niin huonoksi, että haittasi näkemistä. En ymmärrä miten nykyisin mainostetaan joka paikassa silmälasien olevan halpoja. Kyllähän halpoja laseja löytyy, jos niissä ei tarvitse olla paljon vahvuuksia tai muuta käsittelyjä. Todella huononäköinen ei vain tee sellaisilla mitään. Ärsyttää. Näköaisti on minulle niin tärkeä, että haluan kunnolliset silmälasit. Kieltämättä myös ulkonäkö vaikuttaa, en halua laseja, joissa on sentin paksuiset linssit. Menisin kyllä silmäleikkaukseen, jos vain olisi rahaa. Toisaalta kun ajattelee kaikkia rahoja, jotka silmälaseihini ja piilolinsseihini on vuosien varrella mennyt. (Sain silmälasit ja siitä on aika monta vuotta.) Ikänäköä ei vielä ole. Odotankin innolla moniteholinssejä.

Silmälasien valinta itsessään oli miellyttävä kokemus. Näöntarkastus sujui joutuisasti. Ensimmäistä kertaa minulle annettiin kertakäyttöiset piilolinssit kehysten valintatilaisuudessa. Oli hieno tunne, kun oikeasti näki miltä silmälasit näyttävät päässä. Liikkeessä oli myös kamera, jolla olisi voinut kuvata itseään ja sitten vertailla kuvia. Sitä en kokeillut. Nyt olen käyttänyt uusia lasejani melkein viikon ja olen ihan tyytyväinen. Enää ei tarvitse siristellä ja päänsärky on poissa. Peilikuvaankin alan tottua.

Kohti syksyä

Kesä alkaa vähitellen olla ohi, vaikka yritän itselleni muuta vakuuttaa. Olen aikaisemmin pitänyt vuodenaikojen vaihtelusta. Nyt en haluaisi luopua tämän hetkisestä olemisesta. Kesäksi olin suunnitellut kaikenlaista tekemistä, joista suurin osa ei toteutunut. Suunnitelmista luopuminen surettaa.

Pojilla alkoi koulu viime viikolla. Koulujen alkaminen on rytmittänyt minun elämääni pitkään. Tietyllä tapaa vuodenkierto on alkanut syksystä. Syksyllä on ollut mahdollisuus aloittaa jotain uutta. Syksy on ollut täynnä innostusta ja odotusta.  Selailin toiveikkaana vapaaopiston syksyn esitettä, mutta en löytänyt sieltäkään mitään mielenkiintoista.

Nyt minulla ei ole kuitenkaan mitään uutta luvassa. Hain syksyllä alkavaan koulutukseen, johon en päässyt. Pelkästään se ei harmita. En vain jaksaisi taas alkaa tekemään uusia suunnitelmia. Kyky suunnitella tulevaisuutta on taas hukassa. En saa itseäni innostumaan mistään. En uskalla.

Tuleva syksy pelottaa. En haluaisi vajota synkkyyteen.

Ensimmäinen

Olen suunnitellut tämän blogin kirjoittamista jo jonkun aikaa. Olen kuitenkin taas kerran jotenkin lukossa ja solmussa, joten en ole saanut mitään aikaiseksi. Toisaalta mitään ei saa tehtyä, jos ei aloita. Olkoon tämä ensimmäinen kirjoitus monista. Luvassa on päänselvittelyä sanoilla, ihmettelyä, kuvia, arkea ja äitiyttä, oman elämän etsimistä.