Olen ollut tämän viikon melko surullisissa tunnelmissa. Äiti kertoi puhelimessa maanantai-iltana vanhimman veljensä kuolleen. Eno oli hirttänyt itsensä. Kukaan ei ollut voinut etukäteen aavistaa enon tekevän tälläistä.
En ollut mitenkään läheinen enoni kanssa. Mielleeni hän jäi mukavana, herkkänä ja taiteellisena miehenä. Mietin tietenkin syytä tekoon. Tunnen myötätuntoa enon vaimoa ja serkkujani kohtaan. Ymmärrän myös äidin ja hänen sisaruksiensa järkytyksen. Toisaalta myös pystyn ymmärtämään enon tekemän ratkaisun. Joskus ihminen on niin tiukoilla ettei enää näe muuta ratkaisua kuin tappaa itsensä.
Oman masennukseni pahimmassa vaiheessa olin itsekin valmis tekemään sen. Jos lapsia ei olisi ollut, ei minuakaan enää olisi tässä. En halunnut poikien kokevan toisenkin vanhemman menetystä. Kauheimmissa ajatuksissani oli viedä pojat mukanani. Onneksi sain jostain voimaa olla tekemättä mitään. Nyt olen onnellinen, että olen hengissä. Vaikka tämä elämä ei aina niin kaksista olekaan niin haluan elää sen.
Tänään puhuin taas äidin kanssa puhelimessa. Eno oli jättänyt jälkeensä kirjeen, jossa selitti syitä tekoonsa. Oli jotenkin helpottavaa kuulla jotenkin käsitettävissä oleva syy itsemurhaan. Varmasti lähiomaisille vielä helpottavampaa. Kuolema ei kuitenkaan ikinä ole mikään pikkujuttu.
Olen pahoillani uutisestasi. Tuntuu aina jotenkin voimattomalta, kun joku päätyy tuollaiseen ratkaisuun. Aina sitä miettii, miksi niin kävi.
VastaaPoistaMeillä muilla, elämä kuitenkin jatkuu.
Jonkun syyn kuuleminen helpottaa. Läheisen kuolema on tietysti aina kova paikka. Äitini ainakin sanoi nyt pystyvänsä ymmärtämään veljensä teon. Hyväksymiseen menee vielä aikaa.
VastaaPoistaMyös minä olen pahoillani! Aina ei voi käsittää toisen ratkaisuja, mutta kirje valmaan helpottaa omaisia edes jollakin tavalla ymmärtämään.
VastaaPoistaSamoin minä otan osaa suruunne ja olen todella pahoillani. Minulta läksi rakas isosisko oman käden kautta kahdeksan vuotta sitten. Yhäkin mietin lähes päivittäin, mitä olisin voinut tehdä, ettei noin olisi käynyt. En nähnyt asioiden laitaa, hän ei näyttänyt masennustaan päälle päin. Itse nyt yritän hakea apua, ettei vain kävisi noin. Yritän ajatella, että olen ihan arvokas ihminen, kunhan vaikka vain elän, vaikka en suorittaisikaan mitään upeaa ja mahtavaa. Lapset tarvitsevat äitiä.
VastaaPoista