Huonot perintötekijät

 

Kävin vanhemman pojan kanssa optikolla. Poika sai viime talvena silmälasit, joita ei kuitenkaan ole suostunut julkisesti käyttämään. Näkö ei ole niin huono, etteikö.ilmankin jotenkin tulisi toimeen. Viime viikolla kävimme optikolla näöntarkastuksessa piilolinssejä varten. Tänään meillä oli aika linssien sovitukseen. Odottelin vastaanoton ulkopuolella. Poika oli tunnin ajan optikon huoneessa yrittämässä opetella linssien käyttöä, mutta se ei onnistunut. Hän sai kuulemma linssit ihan hyvin laitettua silmiin, mutta pois ottaminen ei onnistunut ollenkaan. Nyt meillä on sitten kiukkuinen ja punasilmäinen poika alakerrassa mököttämässä.

 

Pojille piilolinssien laittaminen on kuulemma vaikeampaa kuin tytöille. Näin optikko varoitteli jo etukäteen. Luultavasti tytöillä tekee meikkaaminen jotenkin luonnikkaammaksi koskea silmän seutuun. Minullakin oli joskus piilarit käytössä ja muistan myös silmiin laiton ja poistamisen olleen aluksi hankalaa. Uskon pojankin sen oppivan kunhan malttaisi rauhassa harjoitella.

 

Jollain tavalla ymmärrän pojan vastenmielisyyden silmälaseja kohtaan. Itse sain ensimmäiset silmälasini 11-vuotiaana. Olisin tarvinnut lasin varmasti aikaisemmin, mutta en halunnut kertoa kenellekään näköongelmistani. Koulussa eräs opettaja huomasi etten nähnyt taululle ja patisti terveydenhoitajalle. En ollut silmälaseihin ihastunut, mutta näön paraneminen teki asian hyväksyttäväksi. Äidilläni on myös silmälasit ja molemmat siskonikin ovat lasit jossain vaiheessa saaneet.

 

Pojan (alakoulun) luokalla ei kenelläkään taida olla silmälaseja. Nuorempana lasiasia olisi voinut mennä kivuttomammin. Tämän ikäisillä tuntuu olevan kovin tärkeää olla samanlainenn kuin muutkin. Muutaman vuoden päästä asia voisi olla myös toisin ja lasit voisivat tuoda jonkinlaista älykköimagoa. Kysyin pojalta, että miksei niitä laseja voi pitää koulussa. Hän vastasi kavereiden nauravan. Kysyin häneltä, että mitä hän tekisi jos joku muu saisi silmälasit. Vastaus oli, että nauraisin tietysti.

 

Silmälaseihin varmasti kiinnitettäisiin huomiota. Olen varma siitä, että muutamassa päivässä toiset kuitenkin tottuisivat asiaan ja se olisi siinä. Mutta vakuutapa teinipoika tästä. Nyt vain harmittelen likinäköisyyden periytymistä.

 

Ensi viikolla on kuitenkin uusi aika linssisovitukseen. Jospa sitten.