Aamut

Kurssia on käyty jo reilut kaksi viikkoa. Tietty rytmi tuntuu löytyneen. Ensimmäisinä päivinä olin aika väsynyt päivän jälkeen,  mutta laitoin sen alkujännityksen piikkiin.

Ongelman muodostavat aamut. Olemme kaikki kolme aika iltapainotteisia ihmisiä ja aamulla uni maistuisi itse kullekin. Olen yrittänyt nyt hieman aikaistaa omaa ylösnousuani. Kuntouttava työ alkoi myöhemmin aamupäivällä ja sain hyvin laitettua pojat koulutielle ja silti vielä hengähtää ennen omaa lähtöäni.

Nyt kurssilla pitää olla joka aamu klo 8.15. Kävellen, jos olen liikkeellä, pitää kotoa lähteä varttia vaille kahdeksan. Sitä ennen pitää ehtiä syödä, herättää pojat, laittaa itsensä lähtökuntoon, ruokkia kissat, herättää pojat, tehdä eväät ja varmistaa, että pojilla on kaikki tarvittava mukana ja vielä kerran herättää pojat ja katsoa, että ne varmasti nousevat ja jopa söisivät jotain ennen kouluunlähtöä.

Ehtimisen kanssa tekee joskus tiukkaa. Itseni kyllä saan lähtökuntoon, mutta poikien ylös kiskominen on joskus tosi työlästä. Oman aikatauluni osaan aika hyvin ohjelmoida, mutta pienet asiat kuten luistimensuojien etsiminen voivat saada koko systeemin romahtamaan.

En pidä aamuista. Mutta olen jotenkin oppinut sietämään niitä.