Jonkun loppu, jonkun alku

Torstaina olin viimeistä päivää kuntottavassa työtoiminnassa. Pääsin sille kurssille, joka alkaa jo maanantaina. Yli vuoden kävin tuolla töissä. En ole missään aikaisemmassa työpaikassani ollut näin pitkää yhtämittaista jaksoa. Minulla on hivenen haikea olo. Viihdyin tuolla hyvin. Oli mukava huomata oppivansa joku aivan uusi homma ja olla siinä vielä ihan hyvä. Oli hyvä päästä välillä irti kotiympyröistä. Oli mukava tuntea olevansa hyödyksi. Tunnen nyt olevani aika tavalla varmempi kuin aikaisemmin. Ehkä minusta sittenkin on vielä johonkin. Osaan taas olla tekemisissä ihmisten kanssa.

Sehän se taitaa olla eräs kuntouttavan työtoiminnan tavoitteista. Tilastojen kaunistamisen lisäksi.

Elämäni ensimmäiset itse tehdyt Runebergin tortut.

Huomenna sitten alkaa kurssilla olo. Toivon todella sen olevan hyödyksi minulle, että osaan ottaa siitä kaiken irti. Ja että siitä voisi jotain hyötyä saada. Mutta onpahan ainakin jotain tekemistä. En haluaisi enää joutua jäämään kotiin neljän seinän sisälle mädäntymään. Varsinkin nyt kun olen jotain motivaatiota löytänyt itselleni.